maanantai 8. huhtikuuta 2013

Suru

Sain torstaina illalla kuulla, että mummini oli nukkunut pois. Keskiviikkona oli ollut väsynyt illalla ja yöllä oli kaikki ollut vielä hyvin, mutta aamulla ei sitten ollut enää herännyt. Olo on hyvin lamaantunut. Mun läheisistä ei ole todella pitkään aikaan kukaan kuollut, joten en oikein tiedä, mitä mun kuuluisi tehdä. En osaa käsitellä kuolemaa. Suru on valtava, mutta toisaalta helpottunut mummin puolesta. Hänellä oli jo useamman vuoden ollut sairauksia mm. alzhaimer, josta syystä hän ei ole mua tuntenut enää about kymmeneen vuoteen. Muisti vain "ne pikkutytöt" (minä ja siskoni).

Tästä syystä syömiset on nyt mennyt ihan penkin alle. Tai olisi ehkä pahemminkin voinut vielä mennä, mutta leipää on tullut syötyä liikaa ja perjantaina join muutaman lasin punkkua ja liköriä, jotta uni tulisi paremmin. Torstai-perjantai yö meni melkeinpä valvoessa ja mummia miettiessä. Perjantain aamupumppi jäi välistä tuon takia, mutta korvasin sen perjantaina iltapumpilla ja 3 km juoksulla. Torstaina olin tuolla Somessa (joka on muuten aivan ihan treeni, vähän kuten pilates yms kehonhuollot, mutta paljon nopeammalla temmolla.. ei siis staattisia pitoja ollenkaan) ja Zumballa sen perään. Pitää useammin käydä tanssimassa, kun tuntuu kovin kankealta tuo lantio. Lauantaina olin tunnin venyttelyssä ja sen jälkeen juoksemassa 6 km. Sunnuntaina vielä tuolla SatsCyclingissä, jota en suunnitelmista huolimatta pystynyt ottaa rauhallisesti. Täysillä siis mentiin. Liikuntaa on siis ihan kiitettävästi tullut kuitenkin harrastettua. Saapahan ajatukset jonnekkin muualle.

Mutta takaisin syömisiin.. Perjantaina tuli töissä syötyä ensin ulkona aurajuusto-kanaa ja salaattia ja välipalana pääsiäismuna, illalla söin vain lämpimiä leipiä ja join nuo muutamat lasit alkoholia. Uni tuli paljon paremmin onneksi. Lauantaina aamupalaksi leipää, sitten treeniä. Treenin jälkeen protskujuoma ja kotona sitten pääsiäisjämät, eli lammasta, kermakastiketta ja salaattia, ja jälkkäriksi viimeiset pashat. Sitten meninkin siskoni luo, koska en halunnut yksin olla kotona. Mies oli siis siellä koulutuksessa viikonlopun. Siskon luona tuli sitten syötyä poppareita ja lämpimiä leipiä. Sunnuntai alkoi kaurapuurolla ja muutamalla suklaan palalla. Treenin jälkeen kokkailin kotona pitkästä aikaa kaalikääryleitä. Niistä tuli vähän turhan sitkeitä ja kuivia. Höh. Mutta ihan syötäviä ne silti on. Ja illalla vielä lisää lämpimiä leipiä ja karkkia, joita mies oli tuonut risteilyltä.

Toivottavasti teillä muilla on ollut vähän mukavampi viikonloppu!

5 kommenttia:

  1. Osanottoni!
    Toivottavasti saat surua käsiteltyä ja purettua urheilemalla! Voimia!

    VastaaPoista
  2. Lämmin osanotto. Nuo on aina raskaita hetkiä läheisten poismeno. Tsemppiä viikkoon.

    VastaaPoista

 

Seuraa blogiani sähköpostilla