Punnituspäivä!

Eilen oli punnituspäivä taas. En kuitenkaan ehtinyt missään vaiheessa sitä tänne päivittelemään, joten tässä tulee nyt päivän myöhässä: 62,3 kg. Plussaa tuli siis 300g. Muistelisin viimeksikin olleen kovin vaikea päästä tuon 62kg alle. Nyt näyttäisi olevan sama tilanne.

Ruokailut menneet ihan ok. Ulkona on käyty muutaman kerran syömässä lounasta, mutta pääasiassa omia eväitä. Juoksuja-välilehdelle olen päivittänyt juoksukilsoja. Niitä onkin jo ihan kivasti kertynyt. Nyt tosin tällä viikolla on ollut taukoa juoksemisesta, koska vasen penikka ärtyilee. Kävin sitten keskiviikkona juoksun sijasta pitkästä aikaa BodyPumpissa. Eilen oli lepopäivä, koska kaikki paikat oli ihan jumissa pumpin jäljiltä. Tänään on myös lepopäivä, koska joudun olemaan töissä melko pitkään tuotantopäivityksen takia. Mutta ehkä huomenna sitten pääsisi aamusta salille. Ja puoli neljän aikaan pääsen kampaajalle!! En muistakkaan milloin olisin sellaisella viimeksi käynyt ja sen huomaa hiusten kunnosta. Pituutta lähtee todennäköisesti jonkun verran pois ja lisäksi vähän uutta väriä. Tarkkaa suunnitelmaa ei uusista hiuksista ole, joten aattelin kampaajalle antaa melko vapaat kädet ja kokeilla, mitä sieltä tulee. Illalla pääsee sitten esittelemään uusia hiuksia ulos, kun meillä on miehen kanssa treffi-ilta. :)

Tipaton on pitänyt hyvin, viimeksi on tullut alkoholia juotua uutena vuotena. Olen tyytyväinen. Ei tässä tosin ole oikein mitään ihmeellisimpiä juhlia ollutkaan, joten melko helppo on ollut olla ilman. Huomenna annan itselleni luvan juoda punkkua illallisella ja sitten ainakin loppukuu taas ilman (ne hurjat viisi päivää). Ehkä seuraavaksi sitten helmikuun toisella viikolla, kun suunnitelmissa on kaverin yllärisynttärit-tyttöjen ilta.

Vähän on välillä ollut tunne, ettei jaksais katsoa syömisiään niin paljon ja tuntuu ettei kiinnostaisi ollenkaan tää hoikentuminen. Liikunta on onneksi ollut aina mukavaa ja sinne on kiva mennä. Enemmän ehkä ruokailu on heikontunut. Tällä viikolla on tosin ollut laiska olo, kun ei oo päässy juoksemaan. Jotenki tosta juoksusta on tullut niin tärkeä. On ihana saada kilpailla itseään vastaan ja huomata edistymistä. Ja nyt kun ei pääse (tai viitsi mennä) juoksemaan, niin ei oikeen mikään muukaan innosta niin paljoa. Toivottavasti fiilis paranee, kun pääsee ens viikolla taas kokeilemaan juoksuaskelia. Otan tosin varmaankin melko rauhallisesti nyt vähän aikaa, ettei tuo penikka ärsyynny enempää ja jotta pääsen sinne puolimaratonille osallistumaan.