Verenpainemittausfobia?

Aargh.. Onkohan tommosta fobiaa olemassa, että pelkää (tai jännittää ihan sikana) verenpaineen mittausta..? Mä en oo mielestäni koskaan saanu normaaleja tuloksia, ku oon lääkärillä käyny mittaamassa. Reilu vuosi sitten olin vaihto-oppilaana Irlannissa ja siellä minulla todettiin, että on aaaivan liian korkea verenpaine. Sitä tutkittiin jonkun verran, mutta sydämessä eikä munuaisissa ollut mitään vikaa.. Tämän takia päädyin sitten ostamaan oman verenpainemittarin, jotta voin itse päivittäin seurata sitä.. Ja ihan normaalia näyttää melkein aina, kun itse saan rauhassa mitata.

Tänään naisten lääkärillä minulta mitattiin taas verenpaine ja se huiteli ekalla kerralla jossain 177/104 -lukemissa. Pulssikin oli 115.. Ei ehkä ihan normaalia.. Pienen tauon jälkeen verenpaineeni laski "jopa" 155/90-jotain... Pulssi edelleen sadan paikkeilla.. Mulla alkaa jostain syystä aina sydän hakkaamaan ja tulee melkein rinnasta ulos kun lääkäri mainitsee verenpaineen mittauksen. Muuten olen ihan normaali, rento lääkärin luona. En ymmärrä, miksi sydämeni alkaa niin kovasti hakkaamaan, juuri tuo verenpaineen mittauksen aikana. Ei se kuitenkaan satu millään tavalla. Kotona mittasin vielä omalla mittarillani ja lukemaksi sain 120/71, pulssi 84. Mittarini on Instrumentariumista ostettu Microlife BP A100 ja myyjän mukaan todella hyvä ja tarkka perusmittari.

Osittain korkean verenpaineen takia olen myös jättänyt "normaalin" pöytäsuolan kokonaan pois ja siirtynyt käyttämään pelkästään ruususuolaa (tai välillä merisuolaa). Siinä kun on kaikki mineraalit ja muut tallella ja niiden avulla pitäisi verenpaine pysyä normaalilukemissa. (vaikka minulla se on muutenkin normaalilukemissa, jos ei lasketa noita muutamia lääkärillä mittauksia). Muutenkin ruokailutottumuksista on ollut tarkoitus tehdä jonkunlainen postaus josain vaiheessa. :)